Kävipä sitten niin, että olin viime viikon lomalla. Tällä kertaa en lähtenyt Kanarialle tai Kreikkaan, vaan pääsin huomattavasti edullisemmin. Olin nimittäin sairaslomalla kotona. Edellisestä matkastani tautien maailmaan oli ehtinyt kulua jo lähes 12 vuotta, joten viikon kuumeseikkailu oli suorastaan jännittävä ja antoisakin kokemus, vaikka kahdeksan päivää kestänyt yhtäjaksoinen kuume, nuha, yskä ja kolotus ei sinänsä mukavalta tuntunutkaan.
Arjen unohtaminen oli kuitenkin tällä lomalla yhtä helppoa kuin ulkomaanmatkoilla. Koulutehtävistä on vaikea stressata, jos kaikki huomio pyörii oman nenän ympärillä. Viikon aikana käytin niistämiseen niin paljon vessapaperia, että laskelmieni mukaan minun täytyi niistää lähes tuhat kertaa. Lisäksi sairaana osaa arvostaa ihan pieniäkin asioita. Nenän kautta hengittäminen osoittautui yhdeksi melkoisen aliarvostetuksi asiaksi. Tästä kertoo esimerkiksi se, että koko viikon kohokohta oli se neljä sekuntia kestänyt hetki torstai-iltana, kun molemmat sieraimet aukesivat itsestään ja vielä yhtä aikaa.
Sairaana ehtii myös ajatella asioita normaalia enemmän. Kuumeen vaikutuksesta aivotoimintani tosin ei ollut terävimmillään. Alkuviikosta olin niin kipeä, että pystyin tuottamaan vain kaksi järkevää havaintoa ympäröivästä maailmasta: 1. Romanttisissa komedioissa juoni lähes poikkeuksetta perustuu rakastuneen parin erilaisista taustoista tai perheistä johtuviin kommelluksiin, ja 2. Jos elokuvassa näyttelee John Cusack, se on mitä suurimmalla todennäköisyydellä paska. (Elokuva-aiheiset havaintoni johtuivat siitä, että katsoin viikon aikana yli 30 elokuvaa.) Lisäksi kuume tuntui myös syventävän tunnekokemuksia, sillä siinä missä nauroin hervottomasti sille hetkelle, kun aamujuontaja pudotti ja rikkoi tv-lähetyksessä kukkamaljakon, sai toisaalta automainos silmäni kostumaan.
Erikoisin kokemus koko viikon aikana oli kuitenkin vierailu terveyskeskukseen. Koska olen niin harvoin sairas, kyseinen paikka ja sen toiminta ovat minulle melko tuntemattomia. Koska en kyennyt töihin lähtemään, minun oli suorastaan pakko lähteä "arvauskeskukseen" sairaslomatodistusta hakemaan. Sairaanhoitajan vastaanotto toimi ilman ajanvarausta (iik!) ja paikalla oli päivystyksen alkaessa porukkaa jo koko odotushuoneen verran. Tämä palvelu oli kuitenkin selvästi jonkun logistiikkaekonomin suunnittelema, sillä homma toimi kuin suoraan oppikirjasta. Tai sitten julkisella sektorilla osataan markkinoida ovelammin kuin uskoinkaan: kun asiakkaiden odotukset on ilkeiden huhujen avulla saatu tarpeeksi alas, ne on helppo ylittää ja saada asiakkaat tyytyväiseksi.
Loppuviikosta ajatusprosessini alkoivat jo terävöityä, ja jatkuvan television tuijotuksen ansiosta olin myös päässyt hyvin perille ajankohtaisista asioista. Normaalisti minulla ei juuri ole aikaa lukea uutisia, joten olin itsekin suorastaan hämmentynyt siitä, että tiesin yksityiskohtaisesti muun muassa formuloiden uusista sääntömuutoksista ja Vihreiden vesivoimapolitiikasta. Erityisesti jälkimmäisestä oppimiskokemuksesta intoutuneena päätin jopa äänestää tulevissa eduskuntavaaleista (mistä johtuen lupaan ensi viikolla kirjoittaa ihka ensimmäisen politiikka-aiheisen blogitekstini äänestysprosessistani!).
Perjantaina kykenin jo hieman suunnitelmallisempaan toimintaan, ja aloin tehdä tutkimusta mainoskatkojen pituudesta. Intuitiivisesti olen nimittäin kuvitellut, että ne kestävät keskimäärin 3-4 minuuttia, ja ovat hieman lyhentyneet siitä, kun niiden määrää hiljattain lisättiin valtakunnallisilla kanavilla. Kolmosen ja nelosen kohdalla 3-4 minuuttia osoittautui tilastollisestikin oikeaksi pituudeksi. Katsoin kuitenkin viikon aikana melko monta TV Viideltä tallentamaani elokuvaa, ja niiden mainoskatkot tuntuivat luvattoman pitkiltä. Tämä oli se syy, miksi alunperin aloin katkoja kellottamaan, ja tutkimustulokseni olikin hämmästyttävä: TV Viiden katkot elokuvien aikana kestivät nimittäin keskimäärin lähes seitsemän (!) minuuttia. Viikon tuohtumiskiintiö tuli siis täytettyä tämän havainnon myötä.
Yhteenvetona voin todeta, että vaikka en vieläkään ihan terve ole, ja salakavalien jälkitautien riski on aina olemassa, tämä loma oli loppujen lopuksi oikein rentouttava ja hyvin arjesta vieroittava kokemus. Voin lämpimästi suositella vastaavaa kaikille harvoin sairastaville, ja miksei muillekin kiireisille arjen sankareille - minulta voi vielä matkalippuna saada muutaman viruksenkin. Itse pääsen todennäköisesti uudelle matkalle vasta joskus 12 vuoden päästä, joten joudun sillä välin suuntaamaan lomamatkani johonkin ihan muualle.
