Tämä on ensimmäisen blogini ensimmäinen kirjoitus. Lisäsin blogin eteen sanan ensimmäinen siksi, että pienenäkin aloitin usein päiväkirjan kirjoittamisen, mutta pitkäjänteisyyden kuuluessa puutteisiini jo silloin, kyllästyin melko nopeasti. Sitten aloitin joskus myöhemmin uuden päiväkirjan, koska vanhaa ei tietenkään voinut enää jatkaa; olivathan aiemmat jutut jo niin lapsellisia. Siksi en tahdo sulkea pois sitä mahdollisuutta, että aloitan joskus kokonaan alusta tuhoten ensin aiemman blogini bittiavaruuteen, johon se (toisin kuin päiväkirja jonka voi vaikka polttaa) saattaa finninaamaisten ja äkkirikastuneiden Google-koodaajien ansiosta jäädä roikkumaan vielä vuosiksi.
Ennen blogin aloittamista keräsin rohkeutta pyytämällä Facebookissa tykkääjiä. Tämä osoittautui helpoksi, ainakin asettamallani pienehköllä rajamäärällä. Helppoa oli myös valita palvelu, jossa blogia alkaisi kirjoittamaan. Alun luovuuskompleksia lukuunottamatta suurimmaksi kompastuskiveksi muodostui käyttäjätilin luominen, sillä jostain syystä niiden salamerkkien tunnistaminen (tiedäthän, se vakio turvallisuuskysely, jossa on jotain ihmeellisiä koukeroita ja ne pitäisi ymmärtää, jotta sivusto tunnistaa sinut ihmiseksi hakkeriviruksen sijaan?) vaati minulta kolme yritystä onnistuakseen. Ehkä aivoissani on jokin palikka pois paikoiltaan, tai sitten olen juuri sellainen ongelma, jolta sivustot pyrkivät suojautumaan.
Ymmärrän - nerokkaat palvelimet haluavat ennaltaehkäistä tarpeettoman roskan suoltamista sinne bittiavaruuden ikuisuuteen. Kuvitella, jos jokin minun kirjoittamani ajatusten virta vuosituhansien päästä päätyisi vaikka toiseen galaksiin, toisille älyllisille olennoille, jotka sen perusteella muodostaisivat kuvan Telluksen elämän älyllisyydestä. Ehkä näin on jo tapahtunutkin, koska kukaan ei, ainakaan minun uskomukseni mukaan, ole tänne tutustumiskäynnille tullut. Alienit todennäköisesti ovat saaneet otteita Facebook-seinältäni tai luentomuistiinpanoistani ja tajunneet, että näin vähä-älyistä elämänmuotoa ei voi mitenkään hyödyntää oman ekosysteemin ylläpitoon, saati sitten muiden galaksien valloitukseen.
Ja tottahan se on, mitä hyötyä meistä ihmisistä voisi olla muiden planeettojen ylikehittyneille yhteiskunnille, jos emme vielä miljoonia vuosia alkuräjähdyksen jälkeenkään osaa pissata suoraan vessanpönttöön (miehet), laittaa vilkkua ennen kääntymiskaistaa tai valmistaa suklaata joka ei lihota.
Olipa mukavaa lukea tekstiä, jonka kirjoittaja kunnioittaa kielioppia. Se on harvinaista herkkua näinä aikoina, kun on trendikästä kirjoittaa blogia sylikoirastaan ja intohimostaan leikata kynsiä... :D
VastaaPoistaHyvä ja hauska aloitus, mutta eikö sun pitänyt tehdä koulujuttuja koko päivän. Taisit keksiä tämän, jotta ei tarvitsis ahertaa kauppatieteitä. Tosin, tämä vaikuttaa kyllä mielenkiintoisemmalta.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPäiväkirjakokemukset jaetaan täälläkin. Mielestäni blogia kannattaa kuitenkin kirjoittaa vaikka välillä poistaisikin muutamia kirjoituksia. Suomenkielen kirjoittaminen unohtuu helposti, jollei sitä käytä ja oma teksti on vähän kuin oman mielen peili ja sinänsä mielestäni yhtä tarpeellinen kuin se hopeanitraatilla päällystetty lasipinta, josta päivittäin tarkistamme ulkoisen habituksemme.
VastaaPoistaOnnea matkallesi itsetutkiskelun maailmaan. Jos päätät kirjallisessa viestinnässäsi pyrkiä hyvään oikeakielisyyteen, olen sinusta ylpeä, mutta älä välitä matkalle sattuvista kielipoliiseista, niillä ei ole elämää ;)
Kannattaa ehkä alkuun ottaa myös jokin rinnakkaislinja pelkälle kirjoittamisen tarpeelle, jotta ruutiinille syntyy mahdollisuus. Minusta sellainen voisi olla vaikka "Oman kodin suunnitteluprosessi" :) Siitä minä ainakin haluaisin vaihtaa ajatuksia :) ...itseasiassa, nyt kun mietin, niin asia on meidän ystävyyden kannalta jopa nostalginen, sillä ensimmäinen mesessä käymämme keskustelu liittyi erilaisten valmistalojen vertailuun. Mun mielestä sun pitäs todellakin siis kirjoittaa tästä :D
Ps. Hyvää ystävänpäivää vielä kerran :)
Good points there.
VastaaPoistaKiitos palautteesta! Kielioppia pyrin kunnioittamaan, mutta tuskin kaikista pilkkuvirheistä luovun vieläkään yläasteen ja lukion opettajieni vuodesta toiseen toistuneista punakynäkommenteista huolimatta.
VastaaPoistaSitten kun talonrakennusprojektimme toden teolla alkaa, olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa siitä ihan oman blogin. Tässäkin blogissa saattaa joitakin teemoja siihen liittyen esiintyä, mutta enimmäkseen tähän puran ajatuksia, joita tavallisesta arjestani pullahtaa. :)